2/14/2018

Joulun jälkeen - Wien, Bratislava, Budapest

Viimeinen kuukausi Puolassa lähti vähän aikaa sitten käyntiin. Ajanjakso viimeisimmän tekstini (Ensimmäinen kuukausi ja ajatuksia suomalaisuudesta) ja tämän päivän välillä on ollut enemmän tai vähemmän hektinen. Paljon on tapahtunut.

Joululoman jälkeen palasin taas Puolaan ja vietin viikon toimistolla, ja sitten YouthMaSterin parissa. Näiden kahden viikon jälkeen, hetken mielijohteesta, päätin käyttää vapaapäiviäni Euroopassa reissaamiseen. Kouluissa työskentelevillä oli kahden viikon lomat, sillä alueen puolalaisilla nuorilla oli talviloma. Vapaaehtoisten talo oli siis lähes tyhjä.

Ensin suuntasin Wieniin. Siellä kiertelin turistipaikat Schönbrunnin linnasta aina raatihuoneelle saakka. Kävin myös kuuntelemassa klassista musiikkia. Pienehkössä kauniissa kattokruunujen täyttämässä salissa Straussin ja Mozartin klassikkojen kuunteleminen oli huikea kokemus, jonka mielelläni kokisin uudestaankin. Wien nousi ehdottomasti yhdeksi lempikaupungiksini muun muassa tunnelmansa puolesta.

Stephansdom illalla

Schönbrunnin linna, oli upea sisältäkin, mutta siellä ei valitettavasti saanut kuvata

Kattokruunuja konserttisalissa

Konsertti loppuu ja soittajat lähtevät aplodien saattelemana lavalta

Belvederen linna, jonka sisällä oli taidenäyttely

Belvederen taidenäyttelystä pisti silmään tämä taulu, jonka maalaustyyli näytti todella tutulta. Se paljastuikin Akseli Gallen-Kallelan teokseksi.

Tähän Klimtiin törmäsin tietämättä sen olevan Beldeveressä


Wienistä pääsin viidellä eurolla seuraavaan kohteeseeni, Bratislavaan. Bratislavassa yksi kokonainen ja yksi puolikas päivä riitti mainiosti tärkeimpien nähtävyyksien kiertämiseen. Kaupunki on hyvin kompakti, mutta jätti hyvän vaikutuksen heti sinne astuttuani. Lempipaikkani oli Bratislavan linna, joka kohosi näyttävästi kaupungin ylle.

Nähtävyys lähellä Bratislavan vanhan kaupungin keskusta

Bratislavan linna

Linna sisältä

Näkymä linnan huipulta

Bratislavasta etenin viimeiseen kohteeseeni, Budapestiin. Tähän upeaan kaupunkiin olisin voinut kuluttaa useammankin päivän, sillä en kerennyt kaikkialle minne halusin. Kaupunki on suurehko ja välimatkat nähtävyyksien välillä kestävät jonkin aikaa. Toki aikaani vei myös karmean hostellin vaihtaminen hotelliin ja suurlähetystössä äänestämässä käyminen. Budapest näyttäytyi kuitenkin varsin kotoisana paikkana, jonne taatusti vielä palaan.

Aamuinen näkymä Budasta Pestiin

Budapestin näyttävä parlamenttitalo

Budan linna illalla

Parasta täällä keski-Euroopassa asumisessa on ehdottomasti ollut halpa liikkuminen. Minne tahansa menen, junalla tai bussilla, matkakulut eivät ikinä ole korkeita. Sanoisin, että Suomessa asuvana häviää juuri näissä kuluissa. Heti Itämeren toiselle puolelle tultua koko Euroopan kattaa laaja (ja halpa) bussiverkko (esim. Flixbus) ja tietysti myös toimiva junaverkko.  Minulle tärkeää on myös ympäristöystävällisyys, mikä korostuu täällä nyt kun ei tarvitse lentää joka paikkaan. Tätä tulen siis kaipaamaan kun lennän takaisin Suomeen maaliskuun alussa.




2/05/2018

Ennen joulua

Ennen kahden viikon joululomaani EFM (meidän Puolan organisaatiomme) järjesti kaikille meille vapaaehtoisille perinteisen puolalaisen jouluillallisen. Illallinen alkoi leivän (kuin iso öylätti) murtamisella ja toivomalla toisille hyviä asioita tulevalle vuodelle. Se toimi siis niin, että otin palan toisen ihmisen leivästä, toinen otti minun leivästäni. Sitten kerroin, mitä toivoin tälle ihmiselle tulevalle vuodelle ja hän sai syödä sen palan, jonka minun leivästäni otti. Hän kertoi, mitä toivoi minulle, ja sitten oli minun vuoroni syödä pala leipää. Lopuksi halattiin ja vaihdettiin ihmistä. Jokainen käytiin läpi.

Puolalainen jouluruoka oli todella hyvää. Meille tarjottiin pääsosin kasvisruokaa, muutamaa kalaruokaa lukuun ottamatta. Oli pierogeja sekä peruna- että kaalitäytteellä. Oli kasvisrullia, kakkua ja paljon muuta. Toinen perinne puolalaisella jouluillallisella on se, että mitään alkoholipitoista ei juoda.

Anya koristelemassa joulukuusta
Kauniisti koristeltu joulupöytä


Koko poppoo

Otin varaslähdön joululomaan. Lähdin kaksi päivää ennen muita, sillä halusin käydä katsomassa muun muassa Prahan joulumarkkinoita. Vanhan kaupungin keskuksessa ollut joulutori oli suurehko ja vilisi täynnä ihmisiä, turisteja varmaan suurin osa. Monella kojulla oli vain syötävää myynnissä. Joulutori oli kaunis kaikkine koristeineen. Sitten lähdin kahdeksi viikoksi Suomeen.




11/06/2017

Ensimmäinen kuukausi ja ajatuksia suomalaisuudesta

Lokakuu Puolassa vaihtui yllättävän nopeasti marraskuuksi. Jo ensimmäinen kuukausi oli suuri oppimiskokemus. Puolan lisäksi tutustuin lukuisiin uusiin kulttuureihin muiden vapaaehtoisten avulla. Opin, että keskustelun lisäksi yksi hienoimmista tavoista tutustua eri maihin käy ruuan kautta. Meillä on ollut nyt kaksi kansainvälistä illallista, ensimmäinen lokakuun keskivaiheilla, toinen Halloweenina. En ollut aikaisemmin tutustunut esimerkiksi turkkilaiseen tai intialaiseen ruokaan, mutta täällä ollessani olen päässyt maistamaan molempia, joista etenkin turkkilainen ruoka yllätti ja josta löysin uuden lempiruokani!

Halloween-illallisella

Keskellä lokakuuta sain flunssan, joka jatkui marraskuun alkuun saakka. Suomalaisittain välttelin lääkärikäyntiä siihen saakka, kunnes poskiontelotulehdus oli edennyt niin pitkälle, että jopa hampaita särki. Siispä sain oppia miten julkiset palvelut toimivat Puolassa. Kun ilmoitin poskiontelotulehduksesta, sain seuraavalle päivälle ajan. Kaikki sujui nopeasti, ja minulle määrättiin kolmea eri lääkettä. Lääkärikäynti ja lääkkeet maksoivat yhteensä n. 40€, eli samalla opin yksityisiä palveluita käyttävän perspektiivistä, että sairastaminen Puolassa on verrattain edullista!

Ennen lääkärissä käyntiä olin rikkonut tietokoneeni näytön, jonka korjauttaminen oli sekin suhteellisen edullista. Jos nämä vastoinkäymiset jotain opettivat, niin ainakin sen, miten elää kuin paikallinen.

Tärkein oppimani asia...

...koskee omaa identinteettiäni suomalaisena. En etukäteen arvannut, kuinka jo ensimmäisen kuukauden aikana opin itsestäni asioita, jotka jopa yllättävät itseni. Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka ihmiset menevät ulkomaille ymmärtääkseen, kuinka hieno maa Suomi on, ja kuinka upeaa on olla suomalainen. Näitä tarinoita on ollut aina hankala käsittää ilman kokemusta ulkomailla asumisesta, sillä harvoin tämä valaistuminen tapahtuu esimerkiksi viikon lomamatkan aikana. Nyt minä kuitenkin ymmärrän, mistä nämä ihmiset ovat puhuneet.

Ensimmäinen kuukausi Puolassa opetti minulle, että olen tavattoman ylpeä siitä, että olen suomalainen. Olen tavattoman ylpeä Suomesta. Olen samaa mieltä sanonnan kanssa, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Toki olen ollut tuota mieltä jo aikaisemmin, mutta täällä todella tajusin sen.

Opin myös, että minä olen todella suomalainen. Olen melkein stereotyyppinen suomalainen, joskus introvertti ja vähäpuheinen, ja omaa tilaa arvostava. Välillä olen ajatellut, että stereotyyppisen suomalaisen piirteet ovat jotenkin negatiivisia, ja että haluan pysyä poissa siitä muotista, mutta täällä olen ylpeästi se small talkissa huono, viikonloppuisin omassa rauhassa Netflixiä katsova suomalainen. Opin, että suomalaisuus on todella syvällä identiteetissäni, halusin tai en. Olla suomalainen on spesiaalia, ja jotain, josta olla ylpeä.

Puolalaisessa koulussa edustamassa EFM:a työmessuilla, Suomen lippu kädessä ja Kalevalan Kielo-sarjan koru kaulassa

Miten sitten opin, että on hienoa ja spesiaalia olla suomalainen? Kävimme mielenkiintoisen keskustelun intialaisen Premin ja ranskalaisen Raphaelin kanssa. Puhuimme muun muassa syntyvyydestä, hyvinvointivaltiosta ja lapsityövoimasta. Erot Euroopan unioniin kuuluvien maiden (tässä esimerkiksi Suomen ja Ranskan) ja Intian välillä ovat suuret. Syntyvyyden aleneminen on ongelma melkein kaikkialla Euroopassa, mutta Intiassa ongelma on päinvastainen. Lapsityövoima Intiassa on ainakin eurooppalaisen ihmisen näkökulmasta ongelma, mutta intialainen osaa esittää argumentteja sen puolesta, vaikka näkeekin siinä myös epäkohtia.

Jossain vaiheessa keskustelua sanoin "I think every country should be like Finland". Tässä vaiheessa keskustelua olimme puhuneet hyvinvointivaltiosta, ja esimerkiksi siitä, kuinka valtio Suomessa maksaa veroina kerättyä rahaa niille, jotka sitä tarvitsevat. Kerroin, kuinka mm. opiskelijat saavat valtiolta rahaa tukina ja tämän lisäksi myös halpaa lainaa. Hyvinvointivaltio onkin yksi niistä syistä, miksi olen ylpeä Suomesta ja onnellinen, että asun Suomessa. Toki asiat voisivat olla paremminkin (...), mutta perusajatus on upea. Mieleeni tulikin yksi Rosa Meriläiseltä lainattu sitaatti, josta olen enemmän kuin samaa mieltä: "Älkää uskoko, ettei meillä olisi enää varaa hyvinvointivaltioon. Meillä ei ole varaa luopua siitä."


Toinen tilanne, jossa olen pohtinut suhdettani suomalaisuuteen, on esitelmäni pitäminen puolalaisille nuorille. Kun näytän esimerkiksi memejä suomen kielestä, olen tajunnut, että on oikeastaan aika hienoa, että kielemme on näin rikas, erikoinen ja hankala. Olen sisällyttänyt esitelmääni myös Finnish Nightmares -kuvia, joissa esiintyy stereotyyppinen suomalainen, Matti. Joka kerta kertoessani millainen on (stereotyyppinen) suomalainen, en löydä pelkästään omia luonteenpiirteitäni, vaan tajuan samalla, että varsinkin keskellä Europpaa asuvana on uniikkia omistaa suomalainen persoonallisuus ja suomalaiset tavat. Lisäksi kerron esitelmässä ylpeydellä suomalaisesta koulusta, joka on maailman paras, kerron tasa-arvosta Suomessa ja kerron ylpeydellä hyvinvointivaltiosta.

Pitämässä esitelmää ensimmäisellä Youthmaster-viikollani

Vaikka lokakuu menikin nopeasti, kerkesin Prahan lisäksi käymään Wrocławissa, joka on tämän alueen, Ala-Sleesian pääkaupunki. Sateesta huolimatta Wrocław oli mukava viikonloppukaupunki. Ostin hyvissä ajoin itselleni joulukalenterin ja kävin nykytaiteen museossa, söin maailman parasta sushia ja yövyin hyvässä hostellissa, joka oli kuin hotelli. Ostin pinssin, jossa on Suomen ja Puolan lippu. Käytin ratikoita ja kävin katsomassa Wrocławin yliopistoa. Alla muutama kuva lyhyeltä reissultani. 



Suuren kauppakeskuksen vieressä oleva kirkko




10/16/2017

Ensimmäiset viikot

Olen ollut Puolassa nyt kaksi viikkoa. Osaan lausua puolan kieltä jo niin, että minua ymmärretään. Osaan kaupassa asioidessani pyytää fakturaa, jonka tarvitsen, jotta saan ruokaan käyttämäni rahat takaisin. Ravintolassa osaan tilata pierogiannoksen smetanalla ja vedellä, ja julkisen liikenteen käyttö onnistuu ongelmitta.

Elämä Puolassa alkoi Wroław Głównyn rautatieasemalta

Ensimmäinen päivä oli pitkä. Heräsin kolmen aikaan aamusta ja olin Domaszkówn juna-asemalla Suomen aikaan kahdeksalta illalla. Tuleva ensimmäinen viikko meni lähinnä uuden opetteluun, uudessa "koti"kylässäni Bystrzyca Kłodzkassa kävelyyn ja muihin vapaaehtoisiin tutustumiseen. Täällä on suomalaisten lisäksi vapaaehtoisia Saksasta, Ukrainasta, Itävallasta, Romaniasta, Iso-Britanniasta, Italiasta, Ranskasta, Portugalista ja Turkista. Lisäksi virallisia työntekijöitä on Portugalista ja Intiasta. 

Kulttuurishokkia en saanut, sillä sää, luonto ja tavat ovat hyvin samanlaisia Suomessa. Asiat, jotka ovat oikeasti eri tavalla Suomessa, ovat mm. arkkitehtuuri (esim. Bystrzyca Kłodzka on vanha kylä ja arkkitehtuurikin on sen mukaista) ja VUORET! Lähes joka kerta ulkona kävellessäni tuijotan vuoria, koska ne ovat jotain spesiaalia mitä esimerkiksi kotikaupungissani ei juuri ole, ja nyt kirjaimellisesti elän paikassa, jota vuoret ympäröi.

Vuorimaisemaa matkalla läheiselle juna-asemalle
Kotikylän keskus
Toinen viikko Puolassa oli huikea. Se alkoi YouthMaSterilla, joka on mun projekti täällä. Tiivistettynä siinä on kyse vuorovaikutuksesta. Tällä "leirillä" oli kahden eri puolalaisen koulun nuoria, jotka työskentelivät yhdessä. Heidän piti keksiä jokin tuote tai palvelu ratkaisemaan jokin arjen ongelma. Kun idea oli valmis, suunnittelivat he logon ja mainoksen keksinnölleen. Youthmaster ei ollut pelkästään tuotteen tai palvelun ideointia, vaan se sisälsi myös muita aktiviteetteja, kuten workshopeja, pelejä ja esitelmiä. Suurin osa em. asioista oli englanniksi, sillä yksi ohjelman tavoitteista on antaa nuorille rohkeutta puhua englantia. Minä pääsin pitämään esitelmää Suomesta, ja nuoret olivat kiinnostuneita erityisesti suomen kielestä, josta puhuimme yhdessä useaankin kertaan.

Minä, Mercedes, Valentina ja puolalaisia nuoria, ihan huippuporukkaa!

Erityisen upean kokemuksen tästä Youthmaster-viikosta teki se, että pääsin kuulemaan ja kysymään puolalaisesta kulttuurista nuorten kautta. Meillä oli tosi hauskaa, kun keskustelimme maidemme kielistä ja yritimme puhua niitä vuorotellen. Viimeisenä Youthmaster-päivänä, eli torstaina oli niin hauskaa, etten olisi halunnut lähteä töistä ollenkaan. Porukka oli aivan huippuluokkaa ja mulla oli älyttömän hauskaa. En olisi voinut keksiä parempaa tapaa viettää välivuotta!

Ryhmä, jossa vietin unohtumattoman Youthmaster-viikon

Nyt, 16.10.2017, istun EFM:n toimistolla. Tulin eilen illalla Prahasta ja odotan jo innolla taas ensi viikolla alkavaa Youthmasteria. Praha oli upea kaupunki ja ilma oli suorastaan kesäinen, +22 astetta. Junamatkat maksoivat kymmenisen euroa suuntaansa ja Airbnb-huone 16€ henkilöltä. Kun matkustaminen Prahaan on noin halpaa, tulee siellä käytyä varmasti useampaan otteeseen. Viikonloppuisen kokemukseni perusteella Prahasta tuli yksi lempikaupungeistani. Lopussa vielä muutama kuva viikonlopulta.






Prahan rautatieaseman puisto, jossa nautimme aurinkoisesta päivästä